Iso haukka - eikä puhuta linnuista

14/101: Lihaskunto

Kävin salilla. Huomasin olevani heikompi kuin kuvittelin. Ei se mikään ihme kyllä ole tällä liikunnan määrällä... Ensiviikolla uudestaan, tavoitteena käydä 2 kertaa viikossa, kunnes toisin todistetaan ja (vielä jonain päivänä) jaksaa vetää leukoja ja olla muutenkin yleisvoimakkaampi. Saan nyt työn puolesta käydä ilmaiseksi kaupungin salilla ja uimahallilla. Sen innoittamana päätin aloittaa sitten pitkäaikaisemman tavoitteen, kun nämä tähän astiset 101-haasteeni aiheet ovat olleen lähinnä kertarykäyksiä.

Ostin sen kunniaksi keittokinkkua, jota syön nyt paljaaltaan!

Kippoja

Jokin aika sitten kävin keramiikkakurssilla, jonka tuotokset sain nyt itselleni polton jälkeen. Dreijattu kulho jäi nyt toistaiseksi puuttumaan, koska se oli hakupäivänä vielä uunissa. Muut kipot ja kupit sain kuitenkin takaisin ja otan käyttöön samantien!

Luovuuteni hedelmät!

Ruukusta tuli lasituksen jälkeen melko jännä,  tähtäsin antiikkiseen
ulkomuotoon ja vanhan näköinen siitä tulikin. Ihan vain kirkasta lasitetta
tumman saven päälle ja tässä on tulos. Näyttääpä muuten vinolta tuo yläosa...

Ylpeyden aihe: Zelda muki! Ehkä parhaiten onnistunut kaikista  kurssin töistä, vaikka tätä
 en etukäteen suunnitellut edes tekeväni. Inspiraation iski, väsäsin tämän lahjaksi ja se päätyi koristeeksi poikaystävän pelihyllyyn. Sisäpinnan tein myös keltaiseksi, koko muki on maalattu engobe-väreillä
ja sitten dipattu kirkkaaseen lasitteeseen.

Hedelmäkulho, jonka suihkuttelin punaiseksi ruiskulla. Hyvin toimii, vaikka
onkin vain yli jääneestä savesta nopeasti muotoiltu. Pinta voisi olla tasaisempi ja samoin
muoto, mutta olkoon sitten vaikka taidetta.

Muotilla tehty kippo sekä itse muotoiltu kannu. Molemmissa kirkas lasite,
kannu sai  tarkoituksella saven kaulimisvaiheessa väriä aiemmin samalla alustalla
käyttämästäni mustasta savesta. Lopputulos ihan kiva.

11 asiaa ja kysymystä

Sain yllätyksekseni haasteen Rouva L:ltä tälläiseen 11-kysymystä kiertoviestiin. Harvemmin näihin tartun, mutta tämä oli ensimmäinen blogin kautta saatu haaste - ja koko blogin ideahan on tarttua uusiin haasteisiin - joten tässä vastauksia:


1. Kerro itsestäsi 11 asiaa.

1. Asun kerrostalon viidennessä kerroksessa ja minulla on parveke
2. En leivo kovin usein, mutta tällä viikolla tein ciabattaa
3. Olin pitkään nirso ruuan suhteen, enkä syönyt edes pizzaa, mutta nyt olen oppinut nauttimaan melkein kaikesta muusta paitsi merenelävistä
4. Kengänkokoni on kengästä riippuen jopa 35
5. Tykkään kahvijäätelöstä, -karkeista, -leivoksista, kaikesta muusta paitsi itse nestemäisestä kahvista
6. Kuljen aina kotona villasukat jalassa
7. Minua ei ole koskaan pistänyt ampiainen
8. Syön nakkeja mieluummin "raakana" kuin lämmitettynä
9. Olen käynyt Australiassa ja aion myös palata sinne vielä jonain päivänä
10. Kärsin helposti tylsyydestä ja hoidan ongelmaa katsomalla roskaa TV:stä
11. Olen allerginen kissoille

2. Vastaa seuraaviin 11 kysymykseen:

1. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
- Pääsykoekirja: Meitä on moneksi - persoonallisuuden psykologiset perusteet
2. Mikä elokuva on koskettanut sinua?
- Aika monet, mutta en koskaan itke julkisesti
3. Käytkö teatterissa/kesäteatterissa?
- Yleensä en, mutta tarkoituksena olisi tänä vuonna käydä ainakin kerran
4. Mitä juot ruoan kanssa?
- Vain ja ainoastaan vettä
5. Kuunteletko radiota? Mitä radiokanavaa?
- Joskus Radio Rockin podcasteja sivukorvalla, jos poikaystävä kuuntelee
6. Ketä suomalaista ihailet? Miksi?
- En keksi tähän mitään, joskus nuorempana varmaan ihania muusikoita, mutta nykyään en paljoa ihastele.
7. Katsotko ns. laihdutusohjelmia televisiosta? Mitä mieltä olet niistä?
- Joskus Superfat vs. Superskinny. Tylsyyden iskiessä Jutta ja puolenvuoden superdieetit menee. Tahallisesti en seuraa mitään laihdutussarjaa, koska painonpudotus ei kosketa minua henkilökohtaisesti ja sitä kautta suurta kiinnostusta aihetta kohtaan ei ole.
8. Mitä syöt ja juot vappuna?
- Tein pienimuotoisen illallisen: nakkeja, itsetehtyjä lohkoperunoita sekä 3 erilaista dippiä, tankoparsaa, bruschetta-leipiä ja juomaksi vettä.
9. Missä rauhoitut?
- TV-sarjojen parissa saa ajatukset irti arjen ongelmista, joka joskus rauhoittaa. Täysi rauha löytyy kuitenkin ennemmin hiljaisuudesta yksin.
10. Jos sinun pitäisi valita yksi ammatti (ei nykyistä), niin mikä se olisi ja miksi?
- En tiedä! Pohdin tätä kysymystä joka päivä, koska se on juuri nyt ajankohtaista. Pitäisi valita uusi tulevaisuuden suunta, mennä kouluun, valita ammatti… Sanon vaikka, että puutarhuri, koska onnistuin näköjään tappamaan ruukkuyrtit toista vuotta putkeen ennenkuin ne ovat edes syömäkokoisia. Jos olisin puutarhuri niin osaisin kasvattaa kaiken tarvitsemani omalla pihalla/parvekkeella/maatilkulla ihan syömäkelpoiseksi asti!
11. Kuka poliitikko herättää sinussa luottamusta?
- Uhh, vaikea kysymys. En seuraa politiikkaa, voiko tähän siis vastata että en luota kehenkään?

3. Keksi 11 kysymystä ja...

4. ... haasta vastaamaan 11 sellaista bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Kerro ketkä 11 olet haastanut.
Huom! Ei takaisinhaastamista.

Be prepared
Polish the World
Luovaa puuhastelua
Impi pimppaa
Pirpanan piiperrykset
The Journey
Feeniks



Kysymykset seuraavalle:

1) Kerro itsestäsi 11 asiaa

2) Vastaa:

1. Mieluisin ja epämieluisin kotityö?
2. Mitkä kolme asiaa valitsisit mukaasi autiolle saarelle ja miksi?
3. Mitä väriä sisustuksestasi löytyy eniten?
4. Asia, jota et ikimaailmassa suostuisi syömään?
5. Mikä on viimeisin asia, joka teki sinut iloiseksi?
6. Jos sinun olisi pakko luopua yhdestä näistä asioista, mikä se olisi: alkoholi, seksi vai elektroniikka?
7. Mitä tekisit/ajattelisit, jos saisit yllättäen tietää, että sinulla on salainen velipuoli Amerikassa?
8. Pidätkö ruuanlaitosta?
9. Mikä euron seteleistä on mielestäsi tyylikkäin?
10. Mitä ohjelmaa/kanavaa yleensä katsot televisiosta?
11. Mielenkiintoisin paikka Suomessa, jossa olet käynyt on…?

3) Keksi 11 kysymystä ja...

4) ...haasta vastaamaan 11 sellaista bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5) Kerro ketkä 11 olet haastanut.
Huom! Ei takaisinhaastamista.

Look at my horse

13/101: Islanninhevosvaellus

Viime sunnuntaina toteutimme aktiviteetin, joka oli tarkoitus toteuttaa jo 3 vuotta sitten: islanninhevosvaellus. Kaksi ystävääni etsivät mahdollisia paikkoja sillä aikaa, kun olin Unkarissa ja pari päivää ennen poistuloa tuli viesti pääsenkö viikonloppuna vaellukselle.

Niinpä ajoimme sunnuntaina Paimentupa nimiselle matkailutilalle, josta olimme varanneet ratsastuksen. Ryhmään liittyi perillä yllätyksenä vielä random neljäs ihminen. Paikan sijainti oli ainakin hyvä, aivan Kolin juurella, joten odotukset maisemien suhteen olivat korkealla.

Otin Kolilla kuvan kartasta suunnilleen sieltä, missä arvelin ratsastuspaikan
olleen. Onnituin kivasti rajaamaan sen juuri kuvan yläreunan ulkopuolelle!

Paikan päällä meitä tuli heti tervehtimään vaelluksemme opas, saksalaissyntyinen hauska mies, joka kyseli hieman ratsastuskokemuksesta ja toiveista vaelluksen keston suhteen. Päädyimme 2,5 h vaellukseen, kaikilla meistä oli ennestään ratsastustaustaa, joskin parhaimmillaan noin viiden vuoden tauolla edellisestä kerrasta. Tallilta saimme kypärät ja chapsit sekä tietysti hevoset. Omani oli tumma islanninhevonen, kuvassa neljäs oikealta, jonka nimi oli Ryynänen.

Oli ihan siistiä käydä pitkästä aikaa maastossa, tai ylipäätään ratsastamassa. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen käynyt ehkä 3 kertaa ratsailla, mutta näköjään taito ei ihan noin vaan unohdu. Ei mitään vaikeuksia hevosen suhteen, oli kyllä niin kilttejä että näillä pärjää vaikkei koskaan olisi hevosta nähnytkään. Osa reiteistä oli hieman pehmeitä roudan sulamisen jäljiltä ja jouduimme kerran kääntymään takaisin, koska reitti oli täysin poikki ja mutainen. Se oli kyllä odotettavissa, mutta kävimme silti katsomassa jos vaikka rantaan kuitenkin pääsisi.

Vaelluksen hienoimpia hetkiä olivat ehkä sammalmetsä, jonka läpi ratsastimme hitaasti, jyrkkä nousu pienelle kukkulalle, josta näkyi Akka Koli sekä loppupuolella lenkkeilypolkua pitkin laukkaaminen. Olisin ehkä henkilökohtaisesti toivonut hieman enemmän vauhdikkaita pätkiä ja laukkaamista, mutta kaipa vaeltamisen tarkoituksena on enemmän se tunnelma ja maisemat. 

Opas oli mukava ja kertoili paljon eri paikoista ja reiteistä, joita pitkin kuljimme. Matkan varrella ohitimme muun muassa makkaranpaistolaavun, vanhan maatilan, jossa ei pysyvää asutusta enää ole, ja kuljimme läpi sammalmetsän, jota vanha mies oli hoitanut melkein satavuotiaaksi asti, kunnes kuoli 3 kuukautta ennen satavuotispäiväänsä. Tietoa tuli myös islanninhevosista yleisesti sekä juuri niistä yksilöistä, jotka meillä oli allamme.

Ratsastelun jälkeen ajoimme vielä Kolin huipulle katselemaan maisemia ja söimme kallista pizzaa. 

Klikkaa linkkiä, jos haluat kuulla aiheeseen liittyvän laulun:

https://www.youtube.com/watch?v=GUl9_5kK9ts

Budapest ja pääsiäinen

12/101: Matkakohteena Unkari

Lähdin pikalomalle Budapestiin! Päätin pari viikkoa sitten, että jonnekin täältä on päästävä matkailemaan, mieluiten ennen kuin työt alkavat, koska niiden kestosta ei ole varmuutta. En jaksanut enää odottaa ajankohtaa, jolloin joku muukin pääsisi reissuun, joten päätin lähteä yksin. Selasin lentoja ja valitsin kolme kohdetta vaihtoehtolistalle: Lontoo, Praha ja Budapest. Niistä budjettilaskujen ja muun arpomisen jälkeen voiton vei Budapest. Sunnuntaista torstaihin eli puolet pääsiäisestä vietin siis siellä.
Osittain valitsin tämän kohteen siksi, että minulla on paikanpäällä muutamia tuttuja. Aivan yksinäistä matkaa tästä ei siis olisi tulossa kuitenkaan.

Budapest oli kaikin puolin hieno paikka ja nähtävää jäi vielä ensikerrallekin. Saavuin paikalle sunnuntai-iltana, joka oli pääsiäispyhä samoin kuin maanantai. Melkein mikään ei siis ollut auki ensimmäisinä päivinä, mutta ei se paljoa haitannut. Maanantana paikallinen kaverini kierrätti autolla ympäri kaupunkia ja näytti kaikki must see-kohteet: näköalakukkula, Chain Bridge + 8 muuta siltaa, Hero Square, Parlamenttitalo, liuta muita upeita rakennuksia… Koristeellisten rakennusten määrä oli huikea, en enää edes muista mitä kaikkea olen nähnyt.

Tapasin hostellilla pari brasilialaista, joiden kanssa kiertelin seuraavan päivän ja vietin oikeastaan lähes koko loppuajan. Huippu tyyppejä, tälläiset tutustumiset ovat hostellielämän parhaita puolia. Käytiin vielä samana iltana tarkastamassa rauniobaari, jota mainostettiin hostellin kartassa. Ilmeisesti jotenkin kuuluisa paikka, ihan hieno se kyllä oli. Toisena päivänä käytiin kyseisten ihmisten ja kolmen muun hostellituttavan katsomassa kaupunkia St. Stephen's Basilican katolta. Sää oli pilvinen ja sateinen, kengät litimärät, mutta tulipahan käytyä. Yritimme myös mennä parlamenttitaloon sisälle, mutta jono oli hirvittävä, kaikilla Budapestin turisteilla oli ilmeisesti sama idea!

Näköala St. Stephen's Basilican katolta

Hostellin läheiselle aukiolle ja koko matkalle siitä shoppailukadulle oli pystytetty pieniä kojuja, en tiedä liittyykö pääsiäisaikaan vai muuten vaan. Kojuissa myytiin kaikenlaista matkamuistokrääsää, ruokaa, olutta, käsitöitä jne. Ostin muutaman tuliaisen. Shoppailukatu oli erittäin vahvasti turisteille tehty, hinnat sen mukaisia. Olisin halunnut ostaa musiikkiin erikoistuneesta matkamuistokaupasta soittorasian, mutta hinta lähenteli 10 euroa, joten jätin väliin. Vesipullo kyseisellä tiellä maksoi 300 forinttia (n. 1€) mutta jos liikkui parisataa metriä sivummalle, sai samanlaisen ostettua 99 forintilla (n. 30 snt).

Ruoka oli hyvää ja halpaa, kävin ennen lähtöä syömässä ravintolassa 3 ruokalajin lounaan ja maksoin siitä juomineen noin 6€. Kaikki mitä söin reissun aikana oli kyllä omaan makuun melko suolaista, aivan sama oliko kyseessä leipä, keitto tai pizza. Yksi matkan kohokohdista oli välipala unkarilaisen kaverini kotona. Ei mitään ihmeellistä, mutta nautin tälläisistä pienistä yksityiskohdista ja tavallisen elämän näkemisestä. En esimerkiksi tiennyt, että unkarissa syödään raakoja retiisejä ja kevätsipuileita suolaan dipattuna. Siis otetaan vain pala, töpötellään suolassa ja syödään.

Näin myös toisen kaverin, joka oli viime vuonna saanut lapsen. Maailman söpöin pikkupoika, hymyili ja vilkutti kovasti! Kävimme kietämässä Margaret Islandia, saarta joka on keskellä jokea ja jonne ei kulje kuin yksi bussi. Paikka on siksi hyvä lenkkeilyyn ja kiertelyyn. Saarelta löytyy myös pieni "eläintarha", jossa asustaa peuroja, hevosia, haikaroita, ankkoja ja kanoja. Lopuksi viimeisenä päivänä ennen lentoa kävin itsekseni taidemuseossa sivistymässä. Kolme kerrosta hienoja taideteoksia, harmi vaan, että Jeesus on ollut kautta aikojen niin kova aihe taidemaailmassa. Toinen aihe, josta oli tehty paljon tauluja oli ruoka. Kaiken maailman sipuleita ja kuolleita kaloja oli kuvattu todella monessa taulussa. Valokuvaus olisi maksanut extraa, joten kuvia ei siltä reissulta jäänyt käteen.

Laulava suihkulähde Margaret Islandilla. Musiikki soi ja vesi suihkuaa sen tahtiin.

Museum of fine arts

Nuorisolle oli sisäänpääsy puoleen hintaan, ei tarvinnut edes olla opiskelija,
riittää että on alle 26 vuotias. Hinta 900 Ft eli noin 3€

Terapiaa ja katkaistuja kynsiä

11/101: Keramiikka

Viime aikojen hauskin, terapeuttisin ja tyydyttävin kokemus: ruukkukurssi. Aiemmin jo mainitsin kyseisestä kurssista, mutta en halunnut laittaa kuvia täysin keskeneräisistä töistä. Keskeneräisiä ne tosin ovat edelleen, mutta eivät aivan yhtä pahasti. Tämä oli siis kolmen kerran kurssi, jonka sisältönä oli erilaisten ruukujenteko tekniikoiden oppiminen sekä töiden viimeistely ja lasitus. Olen joskus aiemminkin lapsena tehnyt savitöitä ja se oli hurjan tyydyttävää, kun savimöykystä saa muokattua jotain omaa ja uniikkia. Koen herkästi suurta tuskaa, jos en saa mitään aikaan. Kodin siivoaminenkin kaikessa kurjuudessaan tuo jotain iloa, kun oman kädenjäljen näkee konkreettisesti. Samaa tuskaa koen, jos en pysty ilmaisemaan itseäni jollain tapaa, muuten kuin sanallisesti. Tämän myötä huomasin taas, miten paljon yleiseen mielialaan vaikuttaa se, kun pääsee vähän sotkemaan ja muovaamaan!

Ensimmäisenä päivänä kyseltiin vähän, mitä ajatuksia ja toiveita kurssin suhteen ihmisillä on. Huomasin työpajahuoneessa jonkun muun tekemän korvallisen ruukun, josta imin inspiraatiota omaan työhöni. Tavoitteenani oli tehdä ruukku, johon voin istuttaa ison huonekasvin ja sen lisäksi tehdä jonkinlainen kuppi tai kippo keittiötarkoituksiin. Suurimman työn tuotti ruukku. Otin tekniikaksi tehdä savesta siivuja, jotka sitten liitän yhteen ja seinämä kasvaa ylöspäin. Tiesin tasan tarkkaan, millaisen muodon ruukulle haluan ja kuinka ison siitä teen. Ruukun teko tuotti alkuun tuskaa, koska tein ilmeisesti seinämistä liian ohuita ja koko työ lähti lässähtämään. Suurimman ajan vaati siis se, mutta sivutuotteena tein samana päivänä myös jättimäisen kahvimukin eräällä nimeltä mainitsemattomalla logolla varusteltuna. Kyseinen esine tulee lahjaksi, joten en voi laittaa kuvaa esille, ennenkuin saan annettua paketin kyseiselle henkilölle! Muuten menee hieno yllätys pilalle. Harmi, sillä se oli ehkä onnistunein teos koko kurssin aikana. Täytyy vain toivoa, että hän jolle onni kolahtaa, ei ole jotain kautta eksynyt lukemaan tätä blogia ja saa asiasta vihiä. Tosin epäilen, että niin kävisi tässä elämässä. 

Lyttäsin ruukkuprojektin ja aloitin alusta kolmesti, mutta ensimmäisen
päivän jälkeen teos näytti silti tältä...

Toisena päivänä käytin aikaa ja vaivaa ja sain korjailtua
edellisen päivän tuhot näinkin hyvään kuntoon hyvien ohjeiden avulla!

Toisen ja kolmannen kerran välissä oli 2 viikon tauko, jotta
työt saatiin kuivatettua ja poltettua. Tässä on poltettu työ korvineen
ennen viimesilausta eli lasitteen laittoa ja toista polttoa.

Kirkas lasite sulaa läpinäkyväksi ja antaa vedenpitävän pinnan,
mutta ennen polttoa se näytti mustan saven päällä melko hurjalta.

Toisena päivänä ahersin uusia luomuksia valkoisesta eilisen ylijäämäsavesta, esimerkiksi nokallisen kannun, joka toimii hyvin vaikkapa kastikkeen kaatimena. Tein myös muotilla melko pikaisen räpellyksen, joka esittää hedelmäkulhoa. Kyseisen kulhon lasitin ruiskutekniikalla kolmannella kerralla. Se oli jännittävä kokemus ja pinnasta tuli tasainen ja kaunis, toivottavasti se näkyy myös polton jälkeen. Nokkakannun dippasin kirkkaaseen lasitteeseen samoin kuin edellämainitun salaisen kahvimukin. En ole varma, kuinka paljon eroa on esim. pensselillä maalatun ja ruiskutetun lasitteen lopputuloksessa. Sen pitäisi selvitä parin viikon päästä, kun työt pääsee hakemaan. Jännityksellä odotan, millaiset värit punainen lasite taikoo hedelmäkippoon ja miten kirkas lasite tuo esiin tumman saviruukun värit.

Hedelmäkulho. Alla on kipsistä tehty muotti, jonka päälle
litteäksi kaulittu savi asetellaan, kuivatellaan ja irrotellaan.
Taustalla nokallinen kannu.

Ruiskukoppi. Hengityssuojain oli tarpeen, koska lasiteneste pölisee
aika lailla, kun sitä suihkuttelee kippoon.

Viimeisellä kerralla pääsin kokeilemaan myös dreijaamista! Yksinkertaisen näköistä puuhaa, mutta yllättävän haastavaa. Leikkasin pitkät kynnetkin pois tätä varten, ettei savi jää kiinni kynnen alle tai koko kynsi saveen. Alkuvaikeuksien ja katkenneen savikeon jälkeen tajusin tekniikan ja käsien asennon. Sain tehtyä melko hyvänkin ruukun ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun edes näen dreijaamista saatika kokeilen. Se voisi olla hauskaa tulevaisuudessakin, koska tulos on automaattisesti tasaisempi ja "virallisemman" näköinen kuin palasista kootuissa ruukuissa. Jos tekniikan oppisi kunnolla niin dreijaamalla voisi saada aikaan vaikka mitä! Kun homma toimii, se on myös nopeampaa kuin tavallinen mutjuilu. Massatuotannolla pieniä kulhoja ja ruukkuja, siinäpä sukulaisille lahjat valmiina seuraavaksi pariksi vuodeksi.

Alkutilanne puhtaan dreijan ja savipallon kanssa...

…Sekä lopputulos vähän sotkuisemmassa ympäristössä. 

Ehkä tämä erilaisten käsitöiden tekeminen on se oma juttu. Oikein kivaa - tuottaa iloa ja tulosta - joten miksen sitten tee jokapäivä jotain ja pysy tyytyväisenä? Yleensä olen laiska mutta tunnollinen: tekemisen aloittaminen on vaikeaa, mutta sitten kun vauhtiin pääsee niin ideoita kyllä löytyy ja homma sujuu. Kurssimuotoinen toiminta sopii hyvin tälle luonteelle, koska päivä ja aika on määrätty ennalta ja ainoa haaste on se, että jaksaa raahautua paikalle. Sekin yleensä hoituu, koska asia on jo "sovittu" ja sopimukset täytyy pitää. Voisin ottaa tavoitteeksi näpertää vaikka viikoittain jotain, mitä vain, kunhan sillä on yhtä terapeuttinen vaikutus kuin kaikella edellä mainitulla. Niinpä niin, kunhan ensin löytyy se motivaatio aloittaa. Ideoita otetaan vastaan.

My lucky day

10/101: Näyttelyitä

Olipa hieno päivä, täynnä positiivisia pikkuyllätyksiä!

Lähdin yhden maissa kävelemään kohti käsityönäyttelyä, jota keramiikkakurssin vetäjä oli mainostanut edellisenä päivänä. Ilma oli synkkä, vettä satoi ja tuuli oli kylmä, mutta menin silti. Kuvittelin, että näyttelyssä olisi ollut vain savitöitä, mutta kaverini kanssa paikalle saapuessamme huomasimme, että näytillä oli vaikka mitä jännää useilta eri osa-alueilta. Kaikkein jännimmäksi ainakin omalta osaltani osoittautui jousikurssilaisten tekemät jousipyssyt ja nuolet sekä kitarakurssin aikaansaannokset. Olen melko varma, että syksyllä aloitan joko keramiikan tai jousikurssin ihan lukukauden mittaisena!

Tai miksei vaikka kitarantekokurssia!
Tässä esimerkkinä kyseisen kurssin satoa.
Voisin tehdä banjon!

Näyttelystä päätin suunnata kaupan kautta kotiin. Ideana oli yllättää mies tuomalla pyytämättä lempisipsejä illaksi. Kun kävelin kauppakeskuksen läpi kohti K-kauppaa, käteen tyrkättiin ilmaislippu Heurekan Tiedesirkukseen, joka samassa rakennuksessa oli toistaiseksi esillä. Esitys alkoi viiden minuutin päästä. No mikä ettei!

Muuten ihan kiva yllätys, mutta kun luin mainosta paikan seinästä, kävi ilmi että paikka on joka tapauksessa maksuton! Sen lisäksi olin noin 15 vuotta liian vanha, mutta soluttauduin kätevästi vanhempien joukkoon, jotka lapsineen olivat saapuneet paikalle. Esitys koostui kahdesta osasta, joista ensimmäisessä Tiedesirkuksen tyyppi kertoo hauskalla tavalla atoimeista ja niiden toiminnasta. Lapset pääsivät vapaaehtoisina lavalle auttamaan demonstraatioissa ja kaikille taputettiin. Ihan hassu esitys isommallekin leikkimieliselle. Toista osaa en jäänyt katsomaan, siinä olisi saanut itse kokeilla erilaisia tiedeleluja ja oppia samalla fysiikan lakeja. Päätin suunnata kauppaan hankkimaan sipsit, jotta pääsen joskus kotiinkin.

Kaupassa odotti toinen kiva yllätys: olin jo aiemmin katsellut toisesta K-kaupasta tarjousta, jossa 4 Ristorante-pizzan ostaja saa kaupanpäälle viinilasit. Luulin sen menneen jo pois voimasta, koska en ollut nähnyt kyseistä kaupanpäälistä omassa lähikaupassani. Siellä se kuitenkin nyt oli ja päälle oli laitettu lappu "Yhden Ristorante-pizzan ostajalle kaupanpäälle viinilasit". Se oli ihan hyvä tarjous, koska tarvitsin joka tapauksessa pieniä viinilaseja. Itse pizzakin oli tarjouksessa, joten jouduin käyttämään huikeat 2,50€ tähän kaikkeen. Halpa pizza ja ilmaiset lasit, my lucky day!